Jo vihiroonki alakaa kevättämähän!
Pirun kauan se talvi kesti, mutta viimeenki alakaa kevät olemahan korvalla. Lumet sulaa ja ne mun tilaukseni lämpimämmistä säistä on viimeenki menny perille. Lumien sulaminen aiheuttaa kyllä ottajuontehia itte kullekki – sieltä alta ku paljastuu yhtä ja toista, mutta eritoten niitä viheliäisiä löllökasoja. Siinä ne “kaunistaa” lenkkipolokuja ja kadunreunustoja ku paheksuntaa herättävät väri-installaatiot: on valakoosta, oranssia, keltaasta, vaalian ruskiaa, tumman ruskiaa ja vihiriää. Sinistä en oo vielä nähäny, vaikka se ehkä olis hyvä väri ottaen huomioon installaation luontehen ja kyseesen värin rauhoottavan vaikutuksen. En ny enää ota kantaa näihin asioihin sen kummemmin, joka keväänen puluputtava netti-lehtipalstalinko ku on jo pyörähtäny käyntihin kiitos kaikkien hunsvottien jokka on liian fiinejä ja/tai laiskoja tai muka-ekoloogisia. Joten, joka ei vielä tierä mihinä iskän kans täs asias seistähän ja haluaa lisäinformaatiota, niin rullaa sitte vain postiis taaksepäin.
Mutta. Niin useen ihmiset on niin valivali kaikesta ettei ne nää mettää puilta. Kevähäs on paljo hauskojaki asioota. Ensinnäki aurinko paistaa pirempähän ja lämpimämmin, eikä oo enää kylymä – minkä takia ei tartte laittaa toppatakkia enää päälle ja ulkona voi olla pirempiä aikoja. Täälä eteläs alakaa jo paikat kuivamahan, joten ei oo kovin märkääkään. Paikat haisoo positiivisesti kevähältä ja vihiriä lisääntyy. Ja parahinta kaikista, muijat on aina kiimas. 
Ku ny tuli puheeksi, niin törmäsin eilen mun friiduhun tuossa taloon nurkalla. Hildan jo tunnetta ainaki nimeltä. Sitä kuvaa en vieläkää oo saanu otettua, mutta ehkä napsaasen jonku kivan bikinikuvan kesällä? Öö, sanoonko sen äänehen? Voi ny rähämä. Mitenkä tästäki taas ittensä pihalle praataa? Ei sitte mitenkää.
Siispä, törmäsin eilen illalla Hildahan. Sillä oli takajalaka kipiä, oli vissihin pinkaassu liian kovaa autosta pihalle. Liiallinen liikunta voi olla pahasta vanhemmalla iällä enkä usko että Hilda harrastaa mitää joogaakaa vetreytyäkseen. Pitääskös mun ehdottaa Hildalle vaikka tantraa näin kevään kunniaksi, siitä ku olis iloa molemmille. Aina vain mä ny harhaalen. No haittaako tuo? Mun blogi, joten saan kirjoottaa ihan mitä mielehen juolahtaa. Vähä niinku se Pinkkiki laulaa, notta “mitä sitte, mä oon se helevetin stara”.
Siispä, pikku kiepillä taas asiahan: mun friidusta ei ollu eileen juoksemahan mun kans, eikä se antanu eres turpahan. Siitä tiesinki notta joku on vialla. Hildan iskä epääli että ehkä kysees on joku venährys tai revährys tai vieläki ilikiämpää, joku niveljuttu. Mutta, loppu hyvin, kaikki hyvin. Tänään törmäsin friiduhun uuremman kerran ja oli taas ku uusi. Tai no… isomummon sanoolla: “sama vanha” mutta yhtä suloonen tähtisilimä ku ennenki. Lyötihin sitten neniä yhtehen ja otettihin pienet sprintit selekä kyyrys juosten. Kyl oli lystiä, eikä Hildan jalaka vaivannu yhtää. Ny se Hildan iskä arvuutteli notta kyse voi olla vaikka vain ilimoosta. Niin pohojanmaallaki useen sanotahan, kolotusta piisaa yhtä paljo ku lakiaaki ja monesti “meilläpäin saarahan niin heleposti kylymää”.
Hilda oli saanu apua vaivoohinsa jostaki vanhuuden oireesihin liittyvästä luontaastuottehesta. On se hyvä notta joku niistä ihan oikiasti toimii. Iskä on meinaan monesti räpättäny siitä ku oli töis luontaastuotekaupan viereeses liikkeehes joskus vuonna nolla… Kyseessä olevan “yrttiputiikin” asiakaspiiri oli kuulemma ku haudasta noussutta: mitä valakoosempi ja sairahamman näköönen, sitä varmemmin se veti jotaki luonnonlääkettä sen sijaan notta olis teheny jotaki paljo luonnollisempaa eli painunu arvausasemalle ja hakenu ittellensä kunnon huumehia. :) Sitäki iskä on ihmetelly notta minkä tähären nämä ko. ihimiset pumppaa ittensä täytehen kaikenmaailman rohtoja, vetävät vitamiinia ku se olis joku ihimelääke - onhan siitä varmasti joilleki jotaki apua… mutta ei ne kyllä paljo sen tervehempiä oo, ennemminki ne on kipeenä enemmän ku ne jotka ei moisihin mömmööhin koske, puhumattakaa ny sitte siitä pääkopasta. Jos ihiminen täyttää hyllynsä pilleripurkiilla, on sitä vitamiinia ja tätä vitamiinia ja muuta pöperöä… ja sitte paiskoo näitä kaikkia joka aamu kurkunperähän kun olis tikkataulukisoos, niin eiköhän se oo melekeen ku tyhyjän kans? On kattokaas kyse määrästä ja laadusta ja erellä mainittujen käsitteeren ymmärtämisestä. Eihän se ainaanen vitamiinihumala mitään auta: kroppa ottaa sen verran ku tarttoo ja loput ihimine kusoo ja paskoo pihalle – näin kruusaalettomasti ilmaastuna. Ei meillä oo tapana muutenkaa hienostella täs blogis, niin miksi ny alakaa?
Nykyään on kaikenlaasia tuottehia jois on jos jotaki vitamiinilisää. Kohta ne varmahan lisää vitamiinia jo vaatteisihinki. Tarkemmin ajatellen, siinä vois olla vaikka sauma sellaaselle eri alojen välimaastos tapahtuvalle huippuoivallukselle! Joku lääke vois vaikka imeytyä vaatekappaleesta ihon läpi niin notta niitä letkuja ei enää tarttis. Siitä vois tulla vaikka uus muotivillitys: että haluakkona C-vitamiinia näihin sun bokseriihis ja laitetahanko D-vitamiinia neidin rintsikoohin? Solis sitte vähän niinku Double D siinä vaihees jo ilman isoja daisareitaki.
Nii-in. Taas meni vähä aiheen vierestä ja jokaanen kappale jotenkin livahuttaa tuonne levottomalle osastolle. Minkäs sille voi ku rinta on niin kevättä täynnä notta ajatukset lentelöö ku pikkulinnut. Näin muuten aikas hauskan Harry Potter leffan pääsiääsenä. Siinä oli yks tosi kiukkuunen puu. Se ei tykänny kestää, eres pikkulinnuusta. Sitten sinne meni yksi “titityy” ja puu huitaasi oksallansa niin notta laulu loppuu ku sienähän. Sulat vaan leijaali. Että nauratti! No, jäläkehen päin ajateltuna… Toivottavasti näillä main ei oo tuota puulajiketta, olis meinaan aina kurjaa nostaa jalakansa sellaasen puu juurelle… tierä vaikka osuus tierät kyllä mihinkä. Auts.
Lopuksi laittelen tähän kuvan sellaasesta blogista ku www.aulis-pug.blogspot.com. Siellä on yks mun sortin tapaus ja oli niin kivan keväänen kuva jotta siihen on hyvä lopettaa. Kuvas vois vaikka olla mä, vaikka ei ookaa. Vielä hetken täälä eteläs saa orottaa ennenkö pääsöö haistelemahan eau de fleur’iä. Hyvää kevättä itte kullekki!
