Se toinen iskä sitte lähti kahta kättä heittäen seuraavana aamuna enkä oo sitä sen koommin nähäny. Toivottavasti ei saanu meistä kaharesta tarpeeksensa. Ehkä se tuloo vielä takaasi, ellei tuo toinen iskä sitte suututtanu sitä jotenki. Kyllä ne ainaki halas ennenkö erkani – mutta toisaalta, kyllä ne mun velipoijatki taputteli selekähän enkä mä niitä taira enää koskaan nähärä! —  Ku tästä paremmin opin tämän suomenkielen niin ehkä mä sitte voin kysäästä tuolta iskältä, että saisinko mä joskus nähärä vielä sukulaasiani. On se kyllä vaikia kieli. Kuka tällaasen meni keksimähänki? Mä oon ollu aiva ihimeessäni nämä ensimmääset päivät ku tuota iskää oon kuunnellu. Sen suusta on tullu kaikellaasta siansaksaa, eikä mihinää oo päätä eikä häntää! — Emmä tierä montako sanaa tähän kielehen mahtuu mutta musta tuntuu, että kyllä mä varmaan osaan jo melekeen kaiken mitä tarttooki. Vai meinaakko että niitä sanoja olis enemmän ku viis? — Parahite mä osaan sellaasen sanan ku ”tänne”. Sitten on se ”ei” sana josta jo vähä mainittinki – se on sitte aiva tarpeeton sananpätkä ja kaikenlisäksi se on aiva kieroki. Johan sen sanoo seki, että aina ku iskä sanoo ”ei” niin oon tekemäs – tai löytäny - jotaki tosi mielenkiintoosta! Ja aina se puhuu pahanteosta! — Musta vähä tuntuu että suomalaaset (tai sitte vaan iskä) ei oikeen osaa nauttia elämästänsä. Siksi mä oonki päättäny nousta vastarintahan: mä vaan muka kuuntelen ja jatkan sitte hauskuuksiani heti kun iskän silimä välttää – ja sillä on aika huonot silimät ku ei se äkkää läheskää kaikkia konnuuksiani. — Ai niin ja sitte tierän vielä yhyren sanan, se on sellaanen ku ”istu”. Sitä iskä hokoo aina ku antaa mulle ruokaa tai jotaki muuta naposteltavaa. Joka päivä se sitä sanoo. Välillä mulla ei ole hajuakaa mitä se tarkoottaa mutta ilimeesesti se tarkoottaa että pitää laskia persaus laattiahan ja kattoa jotenkin söpösti ku sitte se aina antaa jotaki hyvää syötävää. — Jos en muuten vielä kertonu, niin mä tykkään syörä. Nämä starin kurmee-ateriat onki sitte aiva asia eriksensä. Siitä vähä myöhemmin lisää, ny mullon kiirus. Sohovan aluunen kaipaa uurelleenmuotoolua, enkä usko että iskällä on ketää toista joka osaa teherä sen yhtä hyvin ku mä. Mutta mä kirioottelen taas heti ku kerkiän, älä karkaa mihinkää – jos sullaki on jotaki järsimistä, niin tuu takaasi ku on valamista!