Täs se ny sitte tuloo. Se sellaanen esittely. Ei tämä ny kovin yksityyskohtaanen oo, ku kuitenki opitta musta lisää matkan varrella. Mutta jotaki kuitenki. Alootan ny siitä, mistä yleensä alootetahan eli nimestä. Mä oon Basso. Oon kuullu tarinoota, että sain nimeni tuon isoon naamaryppyni takia – se on tuos silimieni alapuolella, niinku varmahan jo huomasitta (ellettä sitte oo vielä erellises viestis mainittemani tollouren lisäksi sokeetaki). Ei oo ny tarkootus millään lailla teitiä arvostella, tai ketää vähätellä tai mitää muutakaa sen suuntaasta – joten älä turhia hikeenny. Mä opettelen puhumahan enkä mä osaa ollaa sillä laalla korrekti. Lieventävänä asianhaarana toimikohon tuo mun iskä – sitä ei kans oo tuolla kaunokielisyyrellä pilattu. Sielä Pohojanmaalla mistä se iskä siis on kotoosin (päästetähän teirät nyt päläkähästä ettei yöunet mee) sanotahan yleensä asioota suorahan eikä palio kierrellä. Ei oo sellaasta ylimääräästä lässytystä. No ajattelin sitte mäkin ilimaasta mielipiteheni tuohon nimeheni. Mistä helevetistä se keksi moisen nimen – ja mistä herrankiesus se keksi perustella sen vielä mun rypyllä? Musta se on kyllä aiva kahajo peruste ja sitä kailottamalla iskä teköö ittensä kyllä aiva naurunalaaseksi. Mulle on kerrottu, notta Basso on kuulemma joku soitinki. En mä tierä, nämä on niitä iskän höperöjä juttuja, onko niis mitää perää. Iskä on välillä kiero ku korkkiruuvi ja sen totuuret palaveloo sitä ittiänsä – kuten ny seki, että postia ei muka sais syörä vaikka mä oon kehittäny fetissin paperihin – joten päästäksensä jotenki kartalle täs nimiasias, pitääs kysyä sellaanen ulukopuolinen mielipire. Ei mulla oo sellaasihin hienouksihin vielä varaa, joten toistaaseksi tyyryn iskän selityksehen. Erellä mainittujen asiootten lisäksi mulle on sanottu, että oon kuulemma mopsi ja sen lisäksi kuulemma vielä pojankloppi. Toivottavasti nuo kaks ei oo mitenkää ristiriiras, etten oo sellaanen – miksikä niitä ny sanotahan - kaksneuvoonen? No, ei siitä ny sen enempää. Mennähän seuraavaksi niihin faktoohin. Mä synnyyn kuures päivä kesäkuuta vuonna kakstuhattakahareksan (siis tänä vuonna jos on päässy unohtumahan). Syntymämesta oli Karjaa. Mussa on oletettavasti hippuunen venäläästä verta, äitee ku oli vissihin joku immigrantti. Emmä oikeen tierä näistä hienoosta sanoosta. Sen verran mä muistan, että äitee osas kieliä. Mulla ei oo oikein kielipäätä. Mä yritän oppia eres tämän yhyren oikeen. Niin, äitee asuu Karjaalla. Se ei koskaa palio tarinoonu mun isästä mutta kuulemma muistutan sitä meleko lailla. Ehkä äitee ei ittekää tierä palioa – voi olla että se oli vaan joku yhyren-illan juttu? Täytyy sanua, että äitee piti oikeen kunnolla hauskaa tai sitte pelto oli tosi hyvin pohojustettu: meitä lehtolapsia meinaan tuli sitte kokonaasta viis kappaletta. Niin, mulla on kolome veljeä ja yks siskoo. Tai no, se siskoo-raukka kuoli ku äitee otti sen päällä torkut heti alakuhunsa. Sen jäläkehen me muut kyllä vähä peliättihin että äiteehin iski joku siivousvillitys – että meinaas teherä enemmänki tilaa. Onneksi ei teheny ja elämä jatku rattoosasti. Mä liitän tähän ohehen iskän kuvaaman vireon niiltä ajoolta ku olin aiva pieni. Hei vaan ens kertahan!