Mun puruluusta ei oo enää paljo jäläjellä – sen takia iskä antoo mulle eilen aiva uuren! Se oli sellaanen luunmuotoonen, punavalakoonen, pitääs olla kuulemma hyvä hampahille. Ensi mä kattoon sitä pitkän tovin ja mietin että mikä se oikeen on, että hyppääkö se silimille kun oli niin kirkaski? Ei se hypänny. Nuuskin sitä sitte varovasti ja lipaasin kielellä ku iskä meni kontillensa ja uhkas syörä sen itte. Tajusin viimeen, että son samanlaanen ku se mun hammasharja mutta vaan eri näköönen. Kohta sitte jo järsinkin sitä tyytyvääsenä sohovalla iskän vieres. Iskä kattoo jotakin typerää sarjaa teeveestä ja mä sain olla harvinaasen pitkähän sohovalla. Yleensä se laittaa mut takaasi laattialle viimeestähän siinä vaihees ku erehryn luulemahan sen sormia puruluuksi. Kyllähän niitä vahinkoja sattuu aina silloon tällöön, tarvitte hikeentyä heti! Sitä paitti ei se ittekkää oo syytön: mitä työntelöö niitä käsiänsä siihen ku mullon tapana syörä kaikki mitä etehen laitetahan! No… jokatapaukses… silloon ku erehryn tekemähän erellä mainitun mua vierähän lujaa iliman halaki kohti laattiaa. Ei iskä mua heitä (nostaa vaan alaha) ihan vaan tieroksi niille fanaatikoolle jokka otti jo luuria kätehen ja harkitti soittamista johonki tanttayhyristyksehen. Mä sanon tämän tietysti mitä suurimmalla kunniootuksella, se pitää vaan osata bongata rivien väliistä – jos et vielä löytäny, etti uurestansa. — Iskän kans tämä karkootus menöö suurinpiirteen näin: ensi puraasen, sitten se ärähtää että ** ja sitte, viuh, oon laattialla. Seuraavaksi mun etehen isketähän jotaki jäyssättävää, yleensä joku puruluu. Silloon tuloo kyllä aina kurja fiilis – se on vähä ku aamulla herääs tosi ruman huoran vierestä ja paikkoja kirpaasis ilikiästi… vaikka mitä mä tietenkää sellaasista tierän, mä tykkään vain kiriootella kielikuvien kautta, se on lystimpää sillä lailla. Jotaki mun eristymisestä kielenopiskelus taitaa kuitenki kertua se, etten vieläkää tierä kuinka ne sai sen kameran sinne kielen sisälle? — Takaasi asiahan ny, aiva alakaa ajatukset harhaalohon. Niin. Mihinä mä olin? Justihin. Sohovalla. Sielä on niin paljo kivempi rötköttää, joten ku iskä laskoo mut laattialle niin emmä helepolla paikkaani luovuta. Pirän ensi mielenosootuksen tietysti – mutta ei se pruukaa paljo auttaa, ellen sitte mesotess oikeen pahasti seliälle muksahra. Jos niin sattuu käymähän niin silloon iskän ilime sulaa ja se ottaa mut takaasi vierehensä. Mutta ei se aina toimi ja aika useen se lysti on lyhytkestoosta: meinaan heti kun löyrän sen korvanleheren tai sen verkkarihousujen kiristysnyörit (ne on sitte makoosat) niin sitte oon taas matkalla alemmas. Yhtä ylä- ja alamäkiä tämä elämä. Sen oon kuitenki päättäny, että ku tuo oikianlaanen kellahtelu kerta joskus auttaa alakuhun, niin tairan harjootella oikeen karseeta kaatumisia. Vähä niinku sellaasia stunttitemppuja. Voin sitte fuskata iskää ku tuloo sopiva sauma. — Jos et oo sitä vielä ittehes sisäästäny, niin mä en sitte muuten tykkää turhasta komentelusta – jos sellaasehen sorrut, niin mä kyllä kostan aina. Paras tapa saara iskä liikkeelle ja kostaa siinä samalla vähä asioota jotka on jääny hampahankolohon, on pissata aiva sitte väärähän paikkahan. Sen ku teköö niin samantien iskä pinkaasoo siivoamahan jälijet: ensi se kuivaa pissat yhtehen paperihin ja sitte se suihkuttaa laattialle jotaki erikooselta haisevaa ainesta (älä vaan ota nenähäs, hitto ku alakaa pärskittämähän). Viimeeseksi se sitte pyyhkii vielä uurestansa rivakoon puolikiukkuusin ranneliikkehin. Iskä käyttää pyyhkimisehen aina valakoosta paperia – onkohan se ekolokista? Miksei muuten teherä ruskiaa talouspaperia, se olis aika stailia ja eikö se olis luontoystävällisempääki – onhan niitä suoratinpussiaki? Jos puhuun läpiä päähäni, niin “ekskyys mii” vaan! (et säkää valamihina syntyny ja vieläki olis torennäköösesti toivomisen varaa) — Takaasi tähän puremisasiahan, kostohon ja sohovahan… Parasta siinä ku saa iskän pois sohovalta on kuitenki se, että sitte voin iskiä hampahani sen housunpunttiihin. Iskän lahkeet liehuu ja laahaa niin kivasti - ja ku mä kiskon, niin ne venyy! Musta tuntuu että iskän housuus on stretchiä – vähä niinku mun turkiski.