Täs on iskän kuvaama filimi täältä uuresta kotoa (tämä ku on jo pitempi, sitä voi sanoa filimiksi). Tolli Partton on Kakkos-iskän lempparitantta. Son sanonu notta tykkää jammaalla tän “nain tuu faiffin” tahtihin töissä - etenki silloon ku meno alakaa vaikuttamahan tosi karsialta. Sillä kattos käy sellaasia asiakkahia. Ne on sitte aiva tyhymiä! En yhtää ihimettele notta Kakkos-iskä tarttoo aina välillä preikin ja vetää Tollin esille. Tämä uus filimi on kuvattu parin ensimmääsen päivän aikana täälä staris. Notta Kakkos-iskällä olis kivempaa töis, me laitettihin iskän kans Tolli taustalle kiekumahan. Tollilla on sitte isoo ääni. Se laulaa pikkuusen leviää, vähä niinku mä praataan. Se kyllä pyörittelöö niitä sanoja suusnansa erikoosesti, sellaasehen mä en kyllä alakaa! — Ny sä tietysti sielä ihimettelet notta mistä tuollaanen pieni rääpäle ny tietää milloon joku puhuu murtehella ja milloon kiriakieltä? Kyllä mä kuule tierän, mä oo mikää tyhymä rakki. Moon kuullu enklantia ennenki. — Vaikken oo Tollia ikinä nähäny, niin oon täs miettiny notta ku tuollaasia ääniä suustansa päästelöö niin sen suun täytyy olla tosi isoo. Sillon varmahan tosi isoot keuhkokki, ku se tarttoo niin palijo ilimaa. Näkyyköhän se jotenki päälle? Pitää kysyä Kakkos-iskältä ku se tuloo käymähän. Mä kerron sitte teillekki ku saan seleville. — Tästä filimistä vielä sen verran notta sen on nähäny jo vaikka kuinka moni. Mollon fania! Kuinkahan kauan tätä hommaa kannattaa iliman jatkaa ja koska kannattaas alakaa nostamahan liksaa?

Eka aamu staris ja kaikki näytti aiva erilaaselta ku erellisenä päivänä. Molemmat iskät kuluki ympärihinsä ku sekopääset ja sitten mulle annettihin ruoka – oikeen varsinaasta viiren tähären aamiaasta. Se maistuu prikulleen niinku vanhas kotona mutta kupit oli kyllä aiva sitte erilaaset. Ny ne oli sellaaset metallinväriset, niinku toisen iskän muutki keittiöhömpötykset – kai se oli taas sitä iskän estetiikkaa. No, ei mulla ollu mitää valittamista, komiastihan nuo uuret kipot kiilsi ja halavempikin ruoka vaikutti aiva luksusaterialta. Mutta sen verran kyllä pitää sanoa, että perkelehen isoot kupit se iskä oli ostanu – elefanttiako se oikeen orotti? — Vielä tänäki päivänä mun pitää ottaa tukeva haara-asento ja venyttää kaulaa ku rupian syömähän. Ja iskä vaan katteloo ja toistaa ku joku käkikello että ”näytäkkö vähä hassulta?”. Arvaas vaan kuule onko kiva syörä sellaases asennos? Ei oo! Sitä paitsi, eihän se oo millää laalla erkonomistakaa? Onneksi mä keksiin aika äkkiä keinon millä saan ruokaa suuhun vähä helepommalla. Kattos kun ensi täytyy syörä se ruokakupin etuosa puhtahaksi ja sitte voi mennä jo puoliksi sinne kuppihin - lopun syöminen onki sitte huomattavasti helepompaa, ihan vinkkinä vaan jos et oo älynny ja vielä kaulaas venytät. Ja tieroksi vielä seki notta jos ei erellinen auta niin voit aina vetää ne sun safkat siihen laattialle kupin vierehen, ne liukuu kivasti pitkin kaikenlaasia pintoja, niin sanotuski kurvaaloo kun kielelläs lipität. Sen jäläkehen syöminen on melekeen ku leikkiä. Aiva hirviän hauskaa, etenki silloon ku on oikeen hyvää liikuteltavaa! No myönnettäköhän, että siitä tuloo kyllä aikamoonen sotku - mutta jos et oo vielä äkänny että sun iskä tai äitee tuloo kyllä aika nopiaa luututen peräs niin sitte sä oot kyllä vähä hitahanpuoleenen kaveri - ja samasta syystä et oo vielä hiffannu ettei se sotku oo mikää ongelma kun on siivoojat taloos. — Vielä vähä tuota kuppiasiaa. Kattos ku iskän puolustukseksi pitää sanua notta kyllä se eherootti mulle vaihtokauppoja. Se tarjos mulle paria valakoosta ruokakuppia näiren isoompien tilalle. Mutta emmä ny mikää hullu oo – emmä ny jumalavita halapoohin kippoohin haksahra kun paremmat ensi sain! Joten, ku se alakoo niitä vaihtelohon niin mä menin heti suosista syömälakkohon. Viesti meni perille varsin ripiästi ja se antoo mun omat kipoot takaasi. Ja miksei diktatuuri muka toimi?